Näkökulma

Pääkirjoitukset numerot 01-06 (syksy 2018 - kevät 2019)


01

Ja hän sanoi heille: "Niin on jokainen kirjanoppinut, joka on tullut taivasten valtakunnan opetuslapseksi, perheenisännän kaltainen, joka tuo aarrekammiostaan esille uutta ja vanhaa”, Matt.13:52.

Minua vanhempi sisareni kiinnostui sukututkimuksesta jo useita vuosia sitten. Sairastuttuaan vaikeaan muistisairauteen hänen työtään on jatkanut tyttäreni Laura. Nykyisten apuvälineiden, dna -tutkimuksen ja netin avulla se on verrattomasti nopeampaa ja helpompaa kuin sisareni aloittaessa. Matkan varrella on käynyt selville, että suoranaisiin esi-isiini kuuluu pappeja monista pappissuvuista: Frosterus, Palander, Roos, Hoffren, Forsander, Wallenius, Raumensis, jne. Samat esi-isät sukupolvien saatossa ovat toki monella suomalaisella. Mielenkiintoisena yksityiskohtana kävi ilmi, että esim. esi-isä Michael Iwari Heikinpoika opiskeli Wittenbergissä Lutherin opissa. Esi-isä Elias Johannis Roosin veljenpoika, myös pappi, avioitui Anna-Margaretan (os. Haveman) kanssa, joka on suoraan Martti Lutherin suvusta.

Tämä on johdanto siihen mihin tähtään. Menneiden sukupolvien ihmiset elivät ja uskoivat perimmältään samoin kuin mekin. Samat perusasiat ovat aina olleet jokaisen sukupolven osana. Mitä suuremmassa määrin mennyt on osa nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Näin on myös kristillisen uskon laita. Kun tänä aikana uskovia kehotetaan etsimään “uutta”, Jumalan suoraa ilmoitusta, Pyhän Hengen läsnäoloa, ym. sanan ulkopuolista kokemusta ja tuntemusta, on tärkeää tiedostaa, mitä meitä ennen eläneet näistä asioista ovat ajatelleet. Heidän sanantuntemuksensa ja Kristuksen evankeliumin opetuksensa on usein erittäin kirkasta, lohduttavaa ja edelleen ajankohtaista. Juuri näin Pyhä Henki toimii. Me emme ole jotakin irrallista ja erityistä, erossa menneistä sukupolvista ja heidän uskostaan, me emme ole saaneet “toista evankeliumia” vaan opiskelemme samaa sanaa kuten hekin aikanaan. Elämme samassa maailmassa, jossa he aikanaan vaikuttivat vaikka kulissit ajan myötä vaihtuvat teknisen kehityksen myötä.

Yllä olevan sanankohdan mukaan Näkökulma -julkaisu tuo esille nykypäivän kristillisyyttä, siinä vaikuttavia harhoja, raamatunopetusta ja menneiden sukupolvien hengellistä viisautta. Kristillisen uskon perusteissa ei ole mitään sellaista uutta, jota esi-isämme eivät jo olisi tunteneet. Jeesus ei aseta “uutta ja vanhaa” vastakohdiksi. Hän haluaa painottaa, että “uusi” ei ole varsinaisesti uutta ilman “vanhaa”. Uuden liiton esikuvat ovat jo Vanhassa liitossa. Jumalan sana on uutta sille joka kohtaa sen ensi kerran. Jo vuosia uskossa olleelle “vanha” evankeliumi, on edelleen kuin uutta. “Uusi” vain vahvistaa “vanhaa” ja koettua. Se on päivittäistä ja hetkittäistä ravintoa, josta Jumalan lahjoittama usko ammentaa. John Gill (1697-1771) sanoo selitysteoksessaan mm.: “'Uutta ja vanhaa', ei niin, että evankeliumi olisi uutta ja laki vanhaa, laki ei ole vanhaa eikä evankeliumi uutta, evankeliumi on paljon vanhempi kuin laki, se oli Jumalan piilossa, mutta päätetty jo ennen maailman luomista meidän kirkkaudeksemme...”

Hyviä ja siunattuja lukuhetkiä,

Juhani Aitomaa


02

Mihin kristillisyys Suomessa on menossa ja osittain mennytkin? Kaikkiin suuntiin levinnyt ja jopa valheellista oppia levittävä karismaattinen liike ja toisaalta ihmisrakkauden nimessä esiintyvä ja miltei kaiken salliva liberaali -suuntaus tuntuvat vaivaavan kaikkialla. Suomen ns vapaat suunnat ovat lujittaneet asemiaan entistä myönteisemmiksi karismaattiselle liikkeelle. Siitä esimerkkinä monet viime vuosina Suomessa vierailleet ulkomaiset puhujat, joista useat edustavat karismaattisen liikkeen äärilaitaa, kuten Helsingin Saalemissa äskettäin vieraillut Reinnhard Bonnke, jota monet etenkin helluntailaiset, edelleenkin pitävät raittiina julistajana.

Suomessa karismaattisen liikkeen edistäjät ovat kerta toisen jälkeen kompastuneet kutsuttujen puhujien epäraamatulliseen opetukseen, liioitteluun ja suoranaiseen valehtelemiseen. Näiden henkilöiden oma elämä ei useinkaan ole ollut sitä mitä heidän asemansa edellyttäisi. Ovatko suomalaiset kristityt liian naiveja? Ja ovatko eritoten monet suomalaiset kristityt johtajat sitä? Esimerkkejä voitaisiin luetella Benny Hinnin, David Herzogin, Reinnhard Bonnken, Patrick Tiaisen, Dawid Owuorin, Bill Hybelsin, jne suhteen. Näille ja monille muille tukea antaneet ja heitä Suomeen tuoneet henkilöt eivät edelleenkään ole pyytäneet suoma-laiselta seurakuntaväeltä anteeksi tai edes pahoitelleet omaa osuuttaan.

Tämän vuoden alkupuolella satuin katsomaan TV:ta josta tuli jumalanpalvelus Turun Tuomiokirkossa (YLE Fem). Se oli otsikoitu ”Moninaisuuden ajan messu”. Ohjelman kuvaus oli: ”Ulf Långbackan säveltämässä reformaatiomessussa on laulua, tanssia ja installaatio, jossa yksisarvinen symboloi Kristusta…” Toden totta: alttarille kannettiin hopeanväriseen pressuun tehty isokokoinen yksisarvinen osina ja sitten se koottiin alttarille ehtoollispöydän lähelle. Siinä se sitten ihmetteli maailman menoa, kun nais- ja miespappi tekivät osuutensa tämän kuvatuksen vieressä. New Ageen innostuneen erään naisen sivusto kertoo: ”Yksisarviset ovat ylösnousseita hevosia, jotka palvelevat meitä henkisellä tiellämme. He ovat enkelimäisiä, hyvin korkeavärähteisiä ja voimallisia olentoja, jotka kasvattavat vahvasti yhteyttämme korkeimpaan ja oman sielumme viisauteen. Kun vastaanotamme apua yksisarvisilta, voimme odottaa unelmiemme toteutuvan...”

Yksisarvinen, eng. Unicorn, esiintyy eräissä eng.kiel.raamatunkäännöksissä, kuten esim Kuningas Jaakon käännöksessä (KJV). Sanaa on käytetty 7 kertaa VT:n jakeissa, mm Ps.92:10, jossa suomalainen -38 Raamattu kääntää sen villihäräksi. Siihen myös heprealainen nimitys osittain viittaa ja monet eng.kiel. käännökset kääntävät samoin kuin suomalainen Raamattu. Katolisessa mystiikassa yksisarvinen on symboli puhtaudelle ja naiselliselle siveydelle. Enemmän kuin Kristuksen symbolina sitä käytetään vertauskuvana taivaan kuningatar Neitsyt Mariasta. Koska tämä tarujen olento elää eristäytyneenä se on myös liitetty munkkien luostarielämään ja uskonnollisiin erakoihin. Mitä tällä sitten haluttiinkaan tuoda esille Turun Tuomiokirkon jumalanpalveluksessa, siinä mentiin harhaan hengellisesti ja raamatullisesti. Samoihin aikoihin Helsingissä järjestettiin messut nimellä: ”minä Olen”, jossa Diana Cooper niminen henkilö mm luennoi aiheesta ”Ylösnousemus enkelten, lohikäärmeiden ja yksisarvisten kanssa”.

Kuka kirkossa/seurakunnissa kävijä ottaa näihin enää kantaa? Turun Tuomiokirkossa pidetyn messun järjestäjät olivat varmaankin lukeneet keskiajan eräistä katolisista munkeista, jotka keksivät esittää taruolento yksisarvista Kristuksen symbolina. Se ei kuitenkaan tarkoita, että olennosta olisi koskaan tullut kristillisyydessä yleisesti hyväksytty Kristuksen symboli. Hieman enemmän tarvittaisiin sanaan ja Raamatun Kristukseen pitäytymistä. Arveluttaa, mikä on monen nykyisen seurakuntaväkeä opettavan papin ja julistajan raamatullinen tieto ja sisäinen usko. Me kaikki voimme Raamatunkin mukaan erehtyä (Jaakob 3:2) ja niin tapahtuu allekirjoittaneelle kuten kaikille muillekin, mutta kun ”hairahtuminen” tapahtuu aivan selvissäkin asioissa, ollaan jo kuljettu kauas perinteisen kristillisen uskon viitoittamalta tieltä.

Juhani Aitomaa


03

Mitä usko on? Eräässä nettikirjoituksessa kirjoittaja toteaa, että ”viime aikoina olen pyrkinyt välttämään sanaa 'usko'. Se on sana, jota väärinkäytetään ja vääristellään paljon.” Se on totta. Tämän ajan ihmiselle se ei välttämättä kerro mitään sanan kristillisestä merkityksestä. ”Jokainen tulee uskollaan autuaaksi”, on jo pitkään elänyt sanonta, jolla kristillisen uskon todistus halutaan mitätöidä. Kaikki uskomukset ja uskonnot ovat ”hyviä” sille joka haluaa niihin uskoa. Näin ajatellaan.

Kristillisen liikehdinnän sisällä usko on saanut karismaattisen liikkeen opetuksissa omat määreensä: ”Tosiuskovan” tulee uskoa mahdottomaan, vastaan tosiasioita ja todellisuutta. Kun tämän tekee ja jatkaa vain ”uskomista” todellisuus muuttuu. Varallisuus kasvaa ja sairaudet paranevat. Jos niin ei oikeasti tapahdu, vika on uskossasi. Karismaattisen opetuksen leviämisen myötä monet kristillisyyteen tutustuneet ihmiset karttavat kristillisyyttä entistä enemmän tällaisen opetuksen myötä. Heidän mielestään uskovilla yleensä on ”jokin ruuvi löysällä”. Karismaattinen opetus keskittyy usein ihmiseen saaden aivan typeriäkin ilmenemismuotoja, ei Kristukseen.

Mitä Raamattu sanoo uskosta? Onko se sitä, mitä Pietari osoitti kun hän myrskyssä kykeni poistumaan veneestä ja kävelemään veden päällä kohti Jeesusta? Pietarihan teki jotakin mitä ei pitäisi tapahtua. Jos tätä esitetään esimerkkinä toimivasta uskosta, on hyvä kysyä: moniko sen jälkeen on kävellyt veden päällä? Raamatussa usko ei ole sokeaa uskomista ja luottamista. Uskolla on perusteet. Hep.11:1 sanoo: ”Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.” Koko luku käsittelee uskoa. Sana “usko” tulee kr.kielisestä sanajuuresta “pistis”, joka viittaa vakuuttumiseen jostakin. Kun vakuutumme jostakin, meillä on vakaumus: “luja luottamus”.

Mikä meidät vakuutti, että raamatullinen kristillinen usko on totta? Tässä piilee ns “ylhäältä syntymisen” salaisuus. Kristillisissä piireissä puhutaan välillä “uudestisyntymisestä”. Se ei ole hyvä termi kuvaamaan sitä mistä on kysymys. Ihminen ei varsinaisesti “synny uudelleen” vaan hän “syntyy ylhäältä”. Usko on Jumalan lahja, joka tulee meihin ulkopuoleltamme. Tätä Jeesus opettaa Nikodemukselle Johanneksen evankeliumin luvussa 3. Uskon synnyttää meissä Pyhä Henki. Kun Pyhä Henki annetaan ihmiselle hän saa lahjan uskoa.

A) Hän uskoo olevansa kadotettu syntinen. B) Hän uskoo Raamatun ilmoitukseen Pyhästä Jumalasta. C) Hän uskoo ettei itsessään koskaan voi täyttää Pyhyyden vaatimuksia. D) Hän uskoo tarvitsevansa Välittäjän, Puolustajan ja Sovittajan. E) Hän uskoo Jumalan armon ilmestyneen Kristuksessa, joka on hänenkin syntisyytensä Sovittaja. F) Hän uskoo tätä kautta Raamatun lupauksiin ylösnousemuksesta ja iankaikkisesta elämästä. Toisin sanoen: Raamattu alkaa “elää” ja sen sana osoittautuu todeksi sisälliselle, “uudesti ylhäältä” syntyneelle ihmiselle.

Me emme elä kuitenkaan “näkemisessä” vaan “toivossa”. Toivo ei kuitenkaan ole “uskoa mahdottomaan” tai todellisuuden muuttamista. Raamatullinen usko on uskoa Kristukseen huolimatta siitä, mikä milloinkin on todellisuutemme. Meille tuleva “taivasosuus” ei katoa elämän ongelmien ja vastoinkäymisten myötä. Meidän vakuutemme tästä on Kristus, josta Pyhä Henki todistaa. Uskon todellisuus ja todistus ei olekaan siinä mitä karismaattinen opetus edellyttää: Kun riittävästi uskot saat kaiken haluamasi ja elämäsi on ongelmatonta. Usko osoitetaan todeksi siinä, että vaikka et onnistu saamaan haluamaasi, petyt, ahdistut ja kärsit, silti elämän vastuksista huolimatta usko ei häviä eikä katoa. Usko on ylhäältä saatu lahja, sen “alkaja” ja “täyttäjä” on Kristus (Hepr.12:2). Se ei ole meidän oma kykymme eikä riipu meistä. Siksi se on katoamaton.

Siunattua joulun ja uuden vuoden aikaa!

Juhani Aitomaa


04

Karismaattiseen liikkeeseen tunnustautuvilla yhteisöillä on mielestään erityinen asema Jumalan ”lopun ajan” suunnitelmissa. Eräillä liikkeeseen kuuluvilla on suuri tarve esiintyä ”apostoleina” ja ”profeettoina”. Noihin asemiin pyrkijöitä on riittävästi Suomessakin. Helsinkiläisen City -seurakunnan johtaja Seppo Pehkonen on tässä monessa mukana. Pehkonen toimi vuoteen 2018 äärikarismaattisen Näky -lehden päätoimittajana. Lehti sai houkuteltua kolumnistikseen mm. Päivi Räsäsen, jonka netissä oleva viimeinen kolumni lehdessä on vuodelta 2017. Koska en ole tilannut paperista lehteä, en osaa sanoa, kirjoittaako hän lehteen edelleen - toivottavasti ei. Myös mm. Patrick Tiainen esiintyy edelleen lehden nettisivuilla (16.2.2019). Lehden kannattajakuntaan ”näyn takana” on luetteloitu mm. Martti Ahvenainen (hell.srk), Erkki O. Auranen, Glory Backman, Fredrik Ekholm, Kenneth Grönroos (hell.srk), Peter Hackzell, Raimo Huotelin, Kaarlo Juntunen, Kai Karjalainen (Rodney Howard-Brownen mentoroima River -srk.liike), Eero Kavasto, Markus & Marjaana Korhonen (Missiomaailma), Petri Mäkilä (Lähetyssrk., Patmos ry ja nykyisin hell.her. Aikamedian päätoim.), Seppo Pehkonen, Paul Raja-Aho, Riku Rinne (Come Home ja yhteydessä Patmos ry), Markku Tenhunen (Hannu Haukan IRR-TV), Hannu Vaurula (hell.srk), Ari Vehosmaa, Hannu Vuorinen (Vapaakirkon johtaja), Håkan Westergård, ym.  http://nakymagazine.fi/info

Vuosien ajan Pehkosen City -srk (nyk. Citykirkko) ja hänen johtamansa Näky -lehti ovat olleet tukemassa lähes kaikkea Suomeen tuotettua karismaattista harhaa, kuten esim. David Herzogin vierailuja, Patrick Tiaista, Missiomaailman konferenssipuhujia, jne. Nämä ”näyn takana” olevat henkilöt, joista osa em. luettelossa, jakavat siis ainakin pääosin saman karismaattisen uskonkäsityksen kuin Pehkonen, sillä nimet ovat olleet vuosien ajan Näky -lehden palstalla luettavissa. Vielä sen jälkeenkin, kun monet lehden esittämät ja kannattamat ajatukset ja henkilöt on ”punnittu ja köykäiseksi havaittu” (Dan.5:27). Näin ollen esim. helluntaiherätyksen Aikamedian ja Suomen Vapaakirkon johdossa olevat henkilöt ovat tukemassa äärikarismaattisuutta ilmoittautumalla ”näyn taakse”.

Näky -lehdessä on innostuneesti kerrottu, kuinka maahamme on perustettu ”Apostolic Fellowship” ryhmä ja ”Kingdom Church” uskonnollinen yhdyskunta. ”Jumala on rakentamassa Suomessa jotakin aivan uutta”, kerrotaan. Nimet viittaavat NAR -kulttiin (New Apostolic Reformation), johon kuuluvia puhujia ovat Suomeen tuottaneet mm. Missiomaailma ja karismaattiset seurakunnat. ”Apostolic Fellowship” kokoontuu seuraavan kerran maaliskuussa 2019. Tähän yhteyteen Näky -lehden sivuilla luetaan ”City-, Ilmestysmaja- , Esy (Elävän Sanan Yhteys-), Kohtaamispaikka-, Kotkan Soihtu-, Love Story-, Vineyard-, Risteyspaikka-, Ruach Finland-, ja International Ministry of God’s Kingdom –seurakunnat sekä Missiomaailma”. Lisäksi kerrotaan, että osallistujia on myös muista seurakunnista.

Mieleen nousee jälleen suurella kohulla ja mainostamisella vuonna 2016 järjestetty ”Älkää Eksykö” seminaari Helsingin Lähetysseurakunnassa, jonka johtajana tuolloin toimi Petri Mäkilä ja yhtenä keskeisenä järjestäjänä Patmos ry. Seminaarin anti oli ajoittain hyvääkin ja sen pohjalta kirjoitetussa ”Koetelkaa Kaikki” kirjassa on eräitä aivan asiallisia kirjoituksia karismaattisia ääriopetuksia vastaan. Kun katsotaan suhtautumista karismaattisuuden ylilyönteihin ennen ja jälkeen tuon seminaarin, voidaan todeta, ettei mikään ole muuttunut. Tuona samana vuonna eräät seminaarissa opettaneet mm. edistivät Patrick Tiaisen toimintaa eivätkä halunneet kuunnella niitä harvoja varoituksia, joita esitettiin.

Suomi on pieni maa, jossa eri seurakuntien ja ryhmien johtavat pastorit ja saarnaajat eivät halua/uskalla astua toistensa varpaille. Rajankäyntiä vältetään viimeiseen saakka ja istutaan samoissa pöydissä olemalla hiljaa kiusallisista kysymyksistä. Yksi tällainen yhteistyömuoto on Suomen Evankelinen Allianssi, jossa mm. äärikarismaattiset Healing Rooms, ESY ja SUHE, istuvat yhdessä Helluntaikirkon, Patmoksen, Kansanlähetyksen, Suomen Raamattuopiston, Sanansaattajien, Kylväjän, ym. kanssa http://www.suomenevankelinenallianssi.fi/mika_on_sea/sean_jasenet/

Allianssin hallituksessa ovat mm. SUHE:n, Kansanlähetyksen, Kansan Raamattuseuran, Vapaakirkon ja Healing Rooms’in edustajat. Allianssin pj oli jonkin aikaa Petri Mäkilä, nyt johdossa on äärikarismaattiseen ”nauruherätykseen” ja ”torontolaisuuteen” pohjautuvan SUHE srk:n (Suur-Helsingin srk) pastori Kirsi Rothfors. Seurakuntien johtajille Allianssi järjesti mm. ”181. Rukouspäivän” SUHE -srk:ssa tammikuussa 2019. Osallistujina oli Allianssin mukaan ”kirkkokunnanjohtajia, kirkkoherroja, pastoreita, järjestöjohtajia, kristittyjä liikemiehiä ja muita vaikuttajia eri puolilta Suomea.” Niinpä niin: kukaan ei itseasiassa olekaan eksynyt, vaan kaikki ovat ”tavallaan” oikeassa (vuoden 2016 seminaarista huolimatta). Pääasia, että ollaan ”yhdessä ytimessä”, joka on Allianssin tunnuslause.

Amerikkalainen karismaattinen liike on kuin amerikkalainen McDonalds: se pyrkii täyttämään koko maanpiirin tuotteellansa. Se avaa uusia toimipaikkoja, joiden vetäjät on koulutettu/johdatettu uskomaan ja toimimaan tietyllä tavalla asiakaskunnan miellyttämiseksi. Pyrkimys on tarjota samanlainen tuote kaikkialla maailmassa. Jumalan rakkaus ja kristittyjen yhteys -termejä käytetään kliseenomaisesti pyrkien niillä peittämään sellaiset harhat kuin menestysteologia, valtateologia, demonologia, uskon sana -oppi, ”jumalan äänen” kuuleminen (Raamatun ulkopuolella), PH:n palvonta ja korostaminen, ilmestystieto, hengestä juopuminen, uudet apostolit ja profeetat, NAR -kultti, Raamatun vääristely, ihmisten hyväksikäyttö, räikeät lupaukset ja liioittelut ym. Olisiko jo korkea aika määritellä suomalaisissa seurakunnissa ja herätysliikkeissä uudelleen mikä on oma ja raamatullinen evankelinen ja protestanttinen käsitys ilman, että joudutaan yhä ahtaammin pilaantuneen amerikkalaisen karismaattisen uskonsämpylän pihviksi.

Juhani Aitomaa


05

Kirjoitan tätä pääkirjoitusta pääsiäisen aikaan. Paljon on maailma muuttunut siitä ajasta, jolloin pääsiäiseen oikeasti hiljennyttiin yhteiskunnassa. Nyt kaupat ovat auki joka viikonpäivä, osa ympäri vuorokauden. Samoin ravintolat ja erilaiset huvitilaisuudet toimivat minkään enää rajoittamatta. Pyhäpäivä, on se joulu, pääsiäinen tai mikä tahansa, ei ole enää ”pyhä” yhteiskunnassa, jossa tärkeää on antaa ”kaikkien kukkien kukkia” korostamatta etenkään kristillisiä arvoja.

Hyvin on ihminen saanut OMAN tahtonsa läpi. OMA tahto ei suvaitse OMAN MINÄN alistuvan minkään korkeamman auktoriteetin edessä, etenkään sellaisen, josta Raamattu kertoo. OMA MINÄ kyllä etsii ja kaipaa henkisyyttä, joka korottaa ja vahvistaa sitä. Siksi mindfulness, jooga, enkeliterapiat, henkioppaat, wicca -noituus, ym. New Age -henkisyys ovat suosiossa ja kasvussa. Näin erityisesti naisten keskuudessa. Naiset ovat myös saaneet yhä vakaamman jalansijan kirkkojen ja seurakuntien kirkkoherroina, pastoreina, saarnaajina ja sananopettajina. Samalla vaikuttaa myös, että miehet vetäytyvät hengellisestä vastuustaan yhä enemmän. Raamatun arvovalta ja arvostus on edelleen vähentynyt yhteiskunnassa kun sekä liberaalit, että karismaattiset harhat ovat vahvistuneet.

Olen puhunut useamman kristityn kanssa siitä, mitä tästä ajasta tulisi ajatella. Mitä hetkeä elämme? Monet kokevat ja tuntevat jonkin rajan ylittyneen. Onko Jumalan siunaus jättämässä maamme? Millaista uskonnollista harhaa saamme vielä todistaa ja kuinka sekavaksi yhteiskunnan tila muuttuu? Maamme poliittinen kenttä on sekaisin ja monen mielestä viisaus loistaa poissaolollaan itsekkään OMA MINÄISEN puoluepolitiikan kukoistaessa. Jesaja kirjoitti Israelista, että ”sen viisaitten viisaus häviää, ja sen ymmärtäväisten ymmärrys katoaa”. Sellainen on Jumalan tuomio. Kuinka realistisesti uskallamme katsoa oman maamme tilannetta ja koko maailmaa? Onko viisaus kateissa? Mutta aina voimme anoa ja rukoilla Jumalan armoa ja apua maallemme ja sen esivallalle. Se on kristityn etuoikeus vielä tänäänkin.

Ps. Vaikka pääsiäinen on tämän lehden ilmestyessä jo ohi, haluan silti jakaa kanssanne oheisen öljyvärityön jossa Johannes ja Pietari kiirehtivät Jeesuksen haudalle kuultuaan sen olevan tyhjä. Kuinka eloisasti taiteilija onkaan osannut kuvata miesten hämmentyneitä tunteita: Elääkö Jeesus? Kyllä, Hän elää “Ja tämä on se lupaus, minkä hän on meille luvannut: iankaikkinen elämä” 1.Joh.2:25.

Juhani Aitomaa


06

Mitä Raamattu sanoo kristinuskon tulevaisuudesta Jeesuksen maanpäällisen elämän jälkeen? Luvataanko meille valtavia kansakuntien kääntymisiä, suuria stadionit täyttäviä herätyksiä ennen Kristuksen paluuta vaiko uskomusten sekavuutta ja sitä, että se ei koskaan ole eikä siitä koskaan tule maailmassa suosittua. Monen kristillisessä historiassa mainitun ns. ”suuren herätyksen” jälkimainingeissa on havaittu, että herätyksen pysyvät tulokset jäivät aika vaatimattomiksi toiveisiin nähden. Näin esim. kuuluisa Walesin herätys 1800 -luvulla. Herätyksen keskushahmon, Evan Robertsin kerrotaan masentuneen pahasti tämän todettuaan. Meidän on siis vain hyväksyttävä Jumalan ilmoitus Matt.7:14, ”mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.”

Ihmisen syntisyys on niin syvällä ja niin hänessä kiinni oleva ominaisuus, että suuret massat eivät koskaan ole olleet todiste näiden joukkojen aidosta kääntymisestä. Mutta Jumala tuntee omansa. Nöyrästi me kukin voimme Hänen edessään vain ihmetellä, kuinka olemme saaneet sen armon, että olemme Jumalan kanssa samaa mieltä täydellisestä kelvottomuudestamme ja pienuudestamme Hänen pyhyytensä edessä. Kuinka ainoastaan Kristuksen sovitustyön kautta olemme sovitetut Jumalan kanssa tästä kaikesta. Jumalan antamassa uskossa ihmisen ja ihmistoiminnan suuruus ja valta ei enää merkitse. Sillä ei ole asemaa, vaan ainoa valta ja suuruus on Kristuksen valta ja suuruus synnin yli. Ja siitä me kerskaamme, kuten Paavali sanoo Gal.6:14: ”Mutta pois se minusta, että minä muusta kerskaisin kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä, jonka kautta maailma on ristiinnaulittu minulle, ja minä maailmalle!”

Kaiken edellä esitetyn, Raamatusta ja nykyisestä maailman kristillisestä toiminnasta otettujen esimerkkien pohjalta en voi uskoa valtaviin aitoihin herätyksiin ennen Kristuksen tulemusta. Kaikki sotii sitä vastaan, että monia nykyisiä ihmistä korottavia ”herätyksiä” ohjaisi Pyhä Henki, joka on Totuuden Henki. Ei itse totuus, koska Jeesus Kristus on Totuus ja Pyhää Henkeä sanotaan Raamatussa Hänen Hengekseen. Sillä korostetaan Pyhän Hengen tehtävää tässä ihmisen ajassa. Joh luvusta 16 käy hyvin ilmi, kuinka raamatunvastainen tämä Pyhää Henkeä korostava liike on, sillä ”mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään...” (13) ja ”Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille” (14). Pyhää Henkeä ei koskaan saa irrottaa yhden Jumalan kokonaisuudesta omaksi palvottavaksi ja etsittäväksi ”jumalaksi”, kuten nyt laajalti on tehty. Näin on avattu portti eksytykselle, joka tekeytyy jopa ”valkeuden enkeliksi”, 2Kor.11:14.

Ilmestyskirjan luvuissa 2 ja 3 luemme Kristuksen kirjeistä seurakunnalleen. Monet tulkitsevat niiden tarkoittavan seurakunnan eri kausia historiassa. Tuo tulkinta ei liene aivan tuulesta temmattu. Kuinka hyvin viimeinen kirje Laodikean seurakunnalle osoitettu, kuvaakaan aikamme karismaattista, mahtipontista julistusta. Ilm.3:17 ”Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston.” Omilleen Herramme sanoo, Fil.3:20-21 ”Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi.” Kol.3:2 ”Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä.”

Juhani Aitomaa